Eero Yrjö-Koskinen

Ihanaa että vuosi on vihdoin vaihtumassa! Menneet kuukaudet ovat olleet surun ja luopumisen sävyttämiä. Samalla se on ollut myös havahtumisen aikaa. Lähiomaisen kuoleman, rakkaan kesäpaikan menettämisen ja monen muun vastoinkäymisen keskellä olen ymmärtänyt ettei aikaa ole hukattavaksi.

Vuosien ajan olen yrittänyt sovitella työn, perheen ja harrastusten aikatauluja luottamustehtäviin, jotka ovat vieneet käsittämättömän paljon aikaa kaikelta muulta. Lopputulos on ollut usein turhauttava. Nyt tämä saa riittää.

En ole enää asettumassa ehdolle ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Olen luvannut auttaa vihreitä vielä presidentinvaalien järjestelyissä sekä uusien ehdokkaiden rekrytoimisessa. Sen jälkeen en jatka enää toimintaani puolueessa.

Olen osuuteni tehnyt vihreiden asioiden edistämiseksi. Olin 80-luvun puolivälissä mukana perustamassa puoluetta ja toimin sen ensimmäisenä liittosihteerinä. Sen jälkeen olen toiminut puoluehallituksen jäsenenä ja varajäsenenä sekä ollut mukana monissa vihreiden yhdistyksissä hallituksen jäsenenä tai puheenjohtajana.

Toimin paikallistasolla pitkään myös Riihimäen tarkastuslautakunnan jäsenenä. Jokainen joka on perehtynyt kunnallispolitiikkaan tietää että kyse on hyvin työteliäästä mutta myös antoisasta tehtävästä, jossa saa hyvän kokonaiskuvan kaupungin eri yksiköiden toiminnasta.

Vuonna 2008 minut valittiin Riihimäen kaupunginvaltuuston jäseneksi, jossa olen yrittänyt edistää vihreitä arvoja kahden hengen piskuisessa valtuustoryhmässä.

Tosiasia on ettei vihreillä ole Kanta-Hämeessä riittävää kannatusta voidakseen muuttaa politiikan painopistettä. Aktiivisten toimijoiden määrä on Riihimäellä laskettavissa yhden käden sormilla. Monilla muilla paikkakunnilla heitä on kymmeniä tai jopa satoja. Eroa voi olla vaikea ymmärtää ennen kuin sen on kokenut omakohtaisesti.

Jossain kulkee raja, jonka jälkeen on mietittävä toiminnan mielekkyyttä. Omalta osaltani tämä tie on nyt kuljettu loppuun. Politiikkaa en aio jättää, mutta sen tekemiseen on löydettävä toisenlaisia muotoja.

Jatkossa keskityn enemmän työhön, perheeseen ja harrastuksiin. Lisäksi aion lukea ja kirjoittaa – asioita, joita olen pitkään kaivannut mutta joihin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa muiden velvollisuuksien vuoksi.

Yksi aikakausi on päättymässä, on aika kääntää sivua.

Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta!

Eero Yrjö-Koskinen

Sunnuntain vaalitulos puhuttaa vielä pitkään. Perussuomalaisten nousun ja vihreiden rökäletappion ohella suren poliittisen ilmapiirin muutosta Suomessa. Vaikka Timo Soini kiistää puolueensa muukalaisvastaisuuden, ovat perussuomalaisten puheet kehitysyhteistyön leikkaamisesta ja maahanmuuttajien hyysäämisestä nostaneet esille pimeitä voimia kansan syvissä riveissä.

Yhtäkkiä öykkärimäisyys ja itsekeskeisyys ovat hyväksyttyjä käyttäytymismalleja maassa, joka on perinteisesti tunnettu rakentavasta ja kansainväliseen yhteistyöhön sitoutuneesta asenteestaan. Ruohonjuuritasolla tämä on näkynyt muun muassa etnisten vähemmistöjen nimittelynä ja kansallisen uhon kasvuna. Pahimpia esimerkkejä ovat olleet tilanteet, joissa suomenruotsalaisia on käsketty puhumaan suomea Helsingin keskustassa.

Ilmapiirin muutokseen on jo kiinnitetty huomiota maailmalla. Ylen tämänpäiväisessä uutisessa (YLE 21.4.) viitattiin Portugalin entisen presidentin Mario Soaresin lausuntoon, jossa hän muisteli edesmennyttä pääministeri Kalevi Sorsaa: "Vertailen keskenään hänen jalomielisyyttään ja niitä kääpiöitä, jotka tänään haluavat hallita Suomea, heidän eettisiä arvojaan ja vihamielisyyttä Portugalia kohtaan - mikä valtava ero!"

Asennemuutoksella voi olla vakavia seurauksia Suomen kansainvälisen aseman kannalta. Kuten talouskomissaari Olli Rehn on todennut (HS 21.4.), EU:ssa on lähiaikoina käynnistymässä neuvottelut yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Maataloustukipottia on nyt jakamassa 27 jäsenmaata entisen 15 maan sijasta. Suomen erityiskohtelulle tuskin löytyy ymmärrystä, jos se kieltäytyy osallistumasta Portugalin pelastusoperaation.

Eero Yrjö-Koskinen

Kumma juttu. Olen nyt useampaan otteeseen kampanjoinut Hämeenlinnassa ja Lahdessa. Joka kerta toistuu sama asia: suhtautuminen vihreisiin poikkeaa kaupungeissa selvästi toisistaan.

Viimeksi tänään olin kummassakin paikassa jakamassa vaaliesitteitäni. Hämeenlinnassa joka kymmenes ohikulkija haastoi riitaa, Lahdessa tuskin kukaan.

Toivon että olen väärässä, mutta vaikuttaa vahvasti siltä ettei kaikkialla Hämeessa ole oikein sisäistetty vihreitä arvoja. Mielikuva vahvistuu kun lukee eri paikkakunnan lehtiä. Vihreitä kuvataan niissä ydinvoimaan, seksuaalivähemmistöihin ja erilaisiin marginaali-ilmiöihin keskittyvänä puolueena. Tosiasiassa kampanjani käsittelee aivan muita asioita. Niihin voi tutustua ehdokassivujeni Politiikka-osiossa.

Eero Yrjö-Koskinen