Päivän miete:
Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen
portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy:
onko se totta? Seuraavalla portilla
kysytään: onko se tarpeellista ja
kolmannella: onko se ystävällistä?
Valoa kohti
Ihanaa että vuosi on vihdoin vaihtumassa! Menneet kuukaudet ovat olleet surun ja luopumisen sävyttämiä. Samalla se on ollut myös havahtumisen aikaa. Lähiomaisen kuoleman, rakkaan kesäpaikan menettämisen ja monen muun vastoinkäymisen keskellä olen ymmärtänyt ettei aikaa ole hukattavaksi.
Vuosien ajan olen yrittänyt sovitella työn, perheen ja harrastusten aikatauluja luottamustehtäviin, jotka ovat vieneet käsittämättömän paljon aikaa kaikelta muulta. Lopputulos on ollut usein turhauttava. Nyt tämä saa riittää.
En ole enää asettumassa ehdolle ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Olen luvannut auttaa vihreitä vielä presidentinvaalien järjestelyissä sekä uusien ehdokkaiden rekrytoimisessa. Sen jälkeen en jatka enää toimintaani puolueessa.
Olen osuuteni tehnyt vihreiden asioiden edistämiseksi. Olin 80-luvun puolivälissä mukana perustamassa puoluetta ja toimin sen ensimmäisenä liittosihteerinä. Sen jälkeen olen toiminut puoluehallituksen jäsenenä ja varajäsenenä sekä ollut mukana monissa vihreiden yhdistyksissä hallituksen jäsenenä tai puheenjohtajana.
Toimin paikallistasolla pitkään myös Riihimäen tarkastuslautakunnan jäsenenä. Jokainen joka on perehtynyt kunnallispolitiikkaan tietää että kyse on hyvin työteliäästä mutta myös antoisasta tehtävästä, jossa saa hyvän kokonaiskuvan kaupungin eri yksiköiden toiminnasta.
Vuonna 2008 minut valittiin Riihimäen kaupunginvaltuuston jäseneksi, jossa olen yrittänyt edistää vihreitä arvoja kahden hengen piskuisessa valtuustoryhmässä.
Tosiasia on ettei vihreillä ole Kanta-Hämeessä riittävää kannatusta voidakseen muuttaa politiikan painopistettä. Aktiivisten toimijoiden määrä on Riihimäellä laskettavissa yhden käden sormilla. Monilla muilla paikkakunnilla heitä on kymmeniä tai jopa satoja. Eroa voi olla vaikea ymmärtää ennen kuin sen on kokenut omakohtaisesti.
Jossain kulkee raja, jonka jälkeen on mietittävä toiminnan mielekkyyttä. Omalta osaltani tämä tie on nyt kuljettu loppuun. Politiikkaa en aio jättää, mutta sen tekemiseen on löydettävä toisenlaisia muotoja.
Jatkossa keskityn enemmän työhön, perheeseen ja harrastuksiin. Lisäksi aion lukea ja kirjoittaa – asioita, joita olen pitkään kaivannut mutta joihin ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa muiden velvollisuuksien vuoksi.
Yksi aikakausi on päättymässä, on aika kääntää sivua.
Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta!
Eero Yrjö-Koskinen