Päivän miete:
Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen
portin läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäisen portin vartija kysyy:
onko se totta? Seuraavalla portilla
kysytään: onko se tarpeellista ja
kolmannella: onko se ystävällistä?
Omaishoidon nykytilaa ei pidä sysätä muiden kontolle
Kansanedustaja Risto Autio (kesk) kirjoittaa omaishoidon ahdingosta Suomessa (Aamuposti 24.12.). Hän toteaa aivan oikein että Suomen väestö ikääntyy Euroopan mittakaavassa ennätystahtia. Ratkaisukin on Autiolla jo tiedossa: ”Viisautta olisi suunnitella ikääntyvän väestön asuminen siten, että se toimii niin pitkään kuin mahdollista kotona tai palvelusasumismuotoisena, kallista laitoshoitoa välttäen.”
Jokin kirjoituksessa kuitenkin mättää. Autio valittiin neljä vuotta sitten eduskuntaan nimenomaan omaishoidon asiantuntijana. Keskusta on toiminut sittemmin hallituksessa pääministeripuolueena. Jos ongelmaa ei ole saatu tänä aikana korjattua niin milloin sitten?
Entä mikä on Aution tavoittelema omaishoidon tuen taso? Voidaanko laitoshoitoa vastaavasti leikata? Kokeneena kansanedustajana Autio varmasti tietää että valtio velkaantuu ennätystahtia.
Joulun kynnyksellä julkaistiin alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtaman verotyöryhmän esitys valtiontalouden tervehdyttämiseksi. Siinä etsitään keinoja väestön ikääntymisen ja huoltosuhteen heikkenemisen aiheuttamiin rahoitusongelmiin.
Vihreät julkaisi aiemmin syksyllä oman tiekarttansa julkisten palvelujen turvaamiseksi (http://www.vihreat.fi/node/5849). Missä viipyy Keskustan malli?
Eduskuntavaalien lähestyessä olisi toivottavaa että valtapuolueiden kansanedustajat kantaisivat vastuun kuluneen hallituskauden tuloksista. Vastuun sysääminen muiden päättäjien piikkiin ei osoita kovin suurta älyllistä rehellisyyttä.
Kansanedustajilla oli neljä vuotta aikaa korjata omaishoidon tila siedettäväksi. Tavoitteessa epäonnistuttiin. Miten Autio aikoo nostaa omaishoidon ”politiikan keskiöön”, kuten hän kirjoittaa, jos se jäi tällä hallituskaudella toteutumatta?
Eero Yrjö-Koskinen