Eero Yrjö-Koskinen

Julkisuudessa on puhuttu paljon perusturvan riittämättömyydestä. Perusturvan varassa eläville jää usein vain muutama satanen käyttövaraa kuukaudessa. Se ei riitä edes välttämättömien kulujen kattamiseen.

Perusturvan varassa elää jo lähes 150.000 henkeä Suomessa. Luku on kaksinkertainen vuoteen 1990 verrattuna. Samaan aikaan köyhyysrajan alapuolella elävien määrä on noussut yli 700.000:een.

Kelan professori Olli Kankaan sanoin: ”Se, millä vauhdilla tämä ilmiö on lisääntynyt, hakee OECD-maissa vertaistaan” (Yle 10.1.). Kyse on koko hyvinvointivaltion perustaa järkyttävästä epäkohdasta, joka uhkaa periytyä sukupolvelta toiselle.

Perusturvaan on esitetty tasokorotusta, jotta se olisi paremmin linjassa elinkustannusten kehityksen kanssa. Kosmeettinen korotus ei kuitenkaan riitä syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi.

Ehdotan että alle tuhannen euron kuukausitulot vapautetaan kokonaan verotuksesta. Sellainen rohkaisisi työttömiä tarttumaan lyhyisiin työsuhteisiin ja vähentäisi ihmisten nöyryyttävää juoksuttamista sosiaaliluukulta toiselle.

Korvaavien verotulojen saamiseksi verotuksen painopiste tulisi siirtää työn verotuksesta luonnonvarojen käyttöön ja saastuttamiseen. Ympäristöverotusta tulisi laajentaa kertakäyttötuotteisiin ja pakkauksiin. Alle tuhannen euron ansiotulojen verovapaus sopisi hyvin kuvaan, sillä se tasoittaisi ympäristöverojen aiheuttamaa rasitusta vähävaraisten keskuudessa.

Eero Yrjö-Koskinen