Eero Yrjö-Koskinen

Suomella on seuraavalla hallituskaudella kolme kovaa haastetta: 1) väestön ikärakenteen vanheneminen ja korvaavan työvoiman tarve, 2) tuotantorakenteiden muutokset maa- ja metsätaloudessa sekä 3) tuloerojen kasvu ja syrjäytymisen ehkäiseminen.

Kaikki ovat sen mittaluokan ongelmia ettei niitä torjuta vesitetyillä kompromisseilla. Nyt kaivataan rohkeita ja luovia ratkaisuja, joilla valtiolaivan kurssi saadaan reivattua turvallisemmille vesille.

Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat siirtyvät lähivuosina pois työelämästä. Kyse on historiallisen suuresta siirtymästä, jolla on käänteentekevä vaikutus valtiontalouteen. Muutaman vuoden sisällä sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa voimakkaasti. Näitä lakisääteisiä palveluja ei kyetä rahoittamaan ellei valtiolle ja kunnille löydy korvaavia tulonlähteitä. Sellaisia ei ole luvassa mikäli huoltosuhde heikkenee entisestään.

Suomeen tarvitaan kipeästi lisää tekeviä käsiä työelämästä poistuvien tilalle. Vain osa työvoimasta on korvattavissa kansallisesti. Loput on houkuteltava ulkomailta työperäistä maahanmuuttoa edistämällä. Näiden ihmisten kotoutumisesta on huolehdittava siten ettei Suomeen muodostu maahanmuuttajien ghettoja. Maamme tulevaisuus on suvaitsevaisuudessa ja moniarvoisuudessa, ei ennakkoluuloissa ja ahdasmielisyydessä.

Luomusta ja biotaloudesta maaseudun uusi työllistäjä

Samanlaista avarakatseisuutta kaivataan myös tuotantorakenteiden uudistamisessa. Perinteisillä aloilla, kuten maa- ja metsätaloudessa, on parhaillaan käynnissä merkittävä kansainväliseen työnjakoon liittyvä murros.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana suurin osa metsäteollisuuden investoinneista on suuntautunut kolmansiin maihin, joissa tuotanto- ja kuljetuskustannukset ovat Suomea edullisemmat, ja joissa markkinat ovat tuotantolaitosten välittömässä läheisyydessä. Samaan aikaan useita paperitehtaita on suljettu eri puolilla maata. Näillä paikkakunnilla ei ole löydettävissä luontevaa työllistäjää muualta kuin uusiutuvista energiamuodoista ja biotaloudesta.

Lupaavimmat vaihtoehdot löytyvät biokaasulaitoksista ja biomateriaalien hyödyntämisestä pakkaus- ja rakennusteollisuudessa, ei vanhentuneesta turvetuotannosta tai sellukattiloista. Näiden mahdollisuuksien laaja-alainen hyödyntäminen edellyttää valtion määrätietoista tukea sekä taloudellisten ohjauskeinojen, kuten syöttötariffien ja ympäristöohjaavan verotuksen käyttöönottoa.

Vastaava murros on odotettavissa myös maataloudessa. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on menossa lähivuosina uusiksi, jonka jälkeen kaikki jäsenmaat ovat maataloustuen osalta samalla viivalla. Näissä olosuhteissa Suomen kannattaisi erikoistua luomutuotantoon, jossa maallamme on lähtökohtaisesti hyvät menestymisen mahdollisuudet muihin maihin verrattuna. EU:n maataloustuki tulisikin porrastaa ravinnepäästöjen mukaan: mitä vähemmän lannoitteita käyttää, sitä enemmän saa tuotantotukea. Vastaavasti eläintuotannossa tulisi suosia pienempiä yksiköitä, joissa lajikohtaiset tarpeet otetaan paremmin huomioon.

Syrjäytymiskierre katkaistava

Viimeisenä muttei vähäisimpänä haasteena on yhteiskunnan kasvava eriarvoistuminen. Tuloerojen kärjistyminen ja leipäjonojen kasvu on ollut yksi kuluneen hallituskauden merkillisimmistä piirteistä. Suomessa on jo yli 700.000 ihmistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Monet heistä kituuttavat pelkän perusturvan varassa, jonka taso on jäänyt vuosi vuodelta jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Heidän toimeentuloonsa ja työllistymiseensä on pikaisesti kiinnitettävä huomiota, mikäli haluamme turvata hyvinvointivaltion säilymisen Suomessa.

Perusturvaan on tehtävä tuntuva tasokorotus, muussa tapauksessa syrjäytymiskierre jatkuu entiseen tapaan. Samalla verotuksen painopiste on siirrettävä työn verotuksesta luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verotukseen. Ympäristöohjaavan verotuksen vastapainoksi alle tuhannen euron kuukausitulot on tehtävä verottomiksi. Näin varmistetaan ettei vero-ohjaus vaikuta epäoikeudenmukaisesti pienempituloisiin.

Avoimuuden kautta uuteen kukoistukseen

Suomen menestyminen riippuu maamme kyvystä kehittyä mahdollisimman monipuolisesti. Sellainen vaatii korkeatasoista osaamista sekä avointa ja rakentavaa suhtautumista ympäröivään maailmaan.

Vanhojen lääkkeiden sijasta nyt kaivataan rohkeita ratkaisuja, joilla voidaan turvata hyvinvointivaltion säilyminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Kansallinen paatos ja epäluulon ruokkiminen voivat aiheuttaa maallemme todella suurta vahinkoa.